Kolumniarkisto
YK:n ilmastokokous (COP26) lähenee loppuaan ja suurten talouksien johtajilta toivotaan viime hetkillä vahvaa kompromissia, joka mahdollistaisi Pariisin sopimuksen mukaisten tavoitteiden toteutumisen.
Pyrkimykset luoda joustamatonta yleislainsäädäntöä ja paisuttaa budjettia johdattavat Euroopan unionia vaaralliseen suuntaan.
Euroopan unioni käy jostain syystä jatkuvaa taistelua oman uskottavuutensa puolesta. En ihan aina jaksa ymmärtää miksi. Mitä enemmän puhuu ja pauhaa oman uskottavuuden puolesta, sitä helpommin syntyy pieniä epäilyksiä, etteivät asiat ole ihan niin kuin niiden pitäisi olla. Näin näyttää nyt erityisesti käyvän Euroopan tulevaisuuskonferenssin yhteydessä.
Priorities on the energy market have made an almost 180-degree turn during my decade as a Member of the European Parliament. I remember how meetings with industry lobbyists used to focus on the macroeconomic risks connected to the necessary change to the global energy landscape, which scientists were demanding. Now, lobbyists from the same organisations are competing about positioning themselves in the forefront of the change. We are still talking about the same disruptive change, but nowadays it is a welcomed change, which is taking place at an accelerating pace.
Vaarana on, että muiden EU-maiden heikko puunkäyttö maksatetaan Suomella, Ruotsilla ja Itävallalla.
Mitä nyt siihen reagoimaan, ajattelin ensin. Ehkä vastahakoisuus johtui politiikan selkäydinreaktiosta. Ennen kuin ajatus on ehtinyt aivoihin, selkäranka on jo päätellyt, että siitä tulee vain ristiriitoja ja politiikassa pyritään välttämään herkästi ristiriitoja, vaikka se samalla elää niistä.
Tulevina kuukausina ja vuosina eurooppalaisia instituutioita työllistää nykyiset ihmiskunnan keskeiset kysymykset: ilmasto ja koronavirus
Otsikko johdattaa vähän vaikeaan itsepohdiskeluun. Pelkkä sana ruokaketju synnyttää jo vähän harhailevia ajatuksia omista elämäntavoista. Olen jo vuosikymmeniä aloittanut päivän kahvilla. Pelkällä kahvilla. Nykyisin kuitenkin laimennettuna maidolla ja piristettynä espressolla.
EU-viisauden keskeisiin hokemiin kuuluu tämä: jokainen kriisi voimistaa. Epäilen vahvasti. Olen istunut parlamentissa jo kahdeksan vuotta ja nähnyt erilaisia kriisejä. Osa niistä on itse asiassa heikentänyt järjestelmää lähinnä johtuen siitä, että kriisit ja kriisien ratkaisut ovat horjuttaneet kansalaisten uskoa toimijoiden luotettavuuteen.
Vietin joululomani Utsjoella. Se on ihanteellinen paikka lepoa varten: auringon kajo etelän horisontilla ja hiljaisuus. Matkalla ylös pysähdyin ostoksia varten Ivalossa ja jouduin keskelle ratkaisematonta paikallista kiistaa.
Vietin joululomani Utsjoella. Se on ihanteellinen paikka lepoa varten: auringon kajo etelän horisontilla ja hiljaisuus. Matkalla ylös pysähdyin ostoksia varten Ivalossa ja jouduin keskelle ratkaisematonta paikallista kiistaa.
Tietosuojaa koskeva EU-lainsäädäntö voi palvella sekä kansalaisten oikeuksia että yritysten intressejä.
Seitsemäntenä päivänä lokakuuta 1989 Mihail Gorbatšov piti juhlapuheen Itä-Berliinissä. Puheesta on jäänyt mieleen – ja historiaan – lause ”elämä rankaisee sitä joka myöhästyy.” Lause oli tarkoitettu hienovaraiseksi kehotukseksi DDR:n johdolle tehdä jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta varoituksen esittäjä oli jo itse myöhässä ja kaksi vuotta puheen jälkeen elämä oli rangaissut sekä NKP:ta että Neuvostoliittoa.
Mielipidekirjoitus ”EU:n budjetti on askel väärään suuntaan” julkaistiin tiistaina 19.2 Helsingin Sanomissa.