Korvissa olen kuulevinani vanhan jumppamaikkani Rurik ”Kippen” Heleniuksen varoituksia. Kippen tiesi mistä puhui. Hänellä oli pitkä kokemus sekä terveellisistä, että vähemmän terveellisistä elämäntavoista. Terveelliset liittyivät Tukholman olympialaisiin, johon Kippen osallistui suomen voimistelujoukkueen jäsenenä.
Välillä siis muistan Kippenin saarnoja – ja huutoja – kun hän kiersi poikakoulun käytäviä yrittäen ylläpitää jonkinlaista järjestystä. Eikä ne ihan jälkiä jättämättä menneet toisesta korvasta sisään…
Kahvin – tai kahvien – jälkeen valmistan itselleni puuroa. Sekin on kohtalaisen vanha perinne. Jostain syystä olen aina pitänyt puuroista. Kun otan puuroainesrasian hyllystä niin huomaan, että alalaidassa lukee ”Ei lisäaineita.” Jatkan lusikallisella pellavansiemeniä ja mustikoita. Sen päälle pakastekuivattuja mustia viinimarjoja. ”Ei lisäaineita.”
Sitten kiehuvaa vettä päälle ja baanalle (eli etätyöskentelyyn).
Elänkö minä terveellisesti? No ei ihan aina. Joskus piru yllyttää ostamaan lakritsaa ja pussin sisältö häviää minun kitaan alta aikayksikön. Mutta muuten kyllä. Kala kuuluu viikon ruokaan ainakin kolme kertaa ja kysyn aina ostaessani mistä kalaa tulee. Tähän pitää ehdottomasti lisätä, että olen aika huolissani meidän rannikkokalastajien elinehdoista.
Huomaan olevani vähän piiloisänmaallinen. Ostan usein ensisijaisesti kotimaista. Siitä on poikkeuksia. Ystäväpiirin juhlia varten jokunen ranskalainen herkkujuusto saattaa helposti ilmestyä pöytään, mutta muuten suomalaisen juustotiskin isänmaallinen tarjonta on viime vuosikymmenellä kasvanut reippaasti.
Siinä valinnassa syntyy joskus mielenkiintoisia valintoja. Jos olen käynyt paikkakunnalla tai on joku muu side niin tunnistan helpommin sen paikkakunnan tuotteita. Matkailu avartaa – eteenkin kotimaan matkailu. Isoäitini lähti heinä-elokuun vaihteessa 1916 Mouhijärvelle. Siellä isäni syntyi vähän dramaattisissa olosuhteissa. Nyt Mouhijärvi tulee eteen juustojensa kautta niin kuin Närpiö tomaattien kautta. Samalla tavalla tunnen Puruveden muikun.
