Toimivan ilmastolain ja Covid-19 sekä sen tulevien mutaatioiden välillä on yhteys. Emme siis voi käsitellä koronakriisiä erillisenä ilmastolain vaatimuksista. Tällainen ajatus olisi petollisen harhaanjohtava.
Yksinkertaistetusti prosessia voi kuvata seuraavasti: kun ihmiskunta pyrkii luomaan jäsenilleen kohtuullisen toimeentulon, tunkeutuu hän aiemmin ihmiskäden koskemattomiin, neitseellisiin, eläinten, kasvien, bakteerien ja virusten elinympäristöihin.
Luotettavien kansainvälisten raporttien mukaan kyseinen prosessi on kiihtynyt erityisesti viimeisen 50 vuoden aikana. Jos joku haluaa tähän tarkan päivämäärän, se löytyy: 21. helmikuuta 1972 Richard Nixon matkusti Pekingiin tapaamaan Mao Zedongia. Hieman epäsuorasti Nixonin vierailu johti mm. siihen että maaseudulle karkoitettu Deng Xiaoping kuntoutettiin. Tämän jälkeen hän pystyi vielä johtamaan Kiinan – ja mahdollisesti maailman historian nopeinta – teollistumisvaihetta.
Kuluneiden 50 vuoden aikana on maailman väestö kaksinkertaistunut, maailmantalous nelinkertaistunut ja kansainvälinen kaupankäynti kasvanut kymmenkertaiseksi. Näinä vuosina olemme törmänneet neljään tai viiteen eri virukseen. Selvää on, että tulemme törmäämään uusiin viruksiin myös tulevaisuudessa.
Yksinkertainen johtopäätös on, että maailmamme – tai me – emme kestä enempää rasitusta. Siksi tarvitsemme ilmastolain. Tarvitsemme myös selkeämmän strategian miten kierrättää resursseja. Muuten tämä kehitys käy kalliiksi.
Tiellä on myös pari estettä.
Ilmastokeskustelu on alusta lähtien sisältänyt yritystoiminnan vastaisuutta ja anti-kapitalismia. Tavallaan se on ollut ymmärrettävää. Toisen maailmansodan jälkeen kilpailtiin siitä, mitä yhteiskunnan eri sektorit voisivat tarjota. Kilpailu idän ja lännen välillä ei siis pelkää asevarustelua. Tämä kilpailu loi olosuhteet nyt hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsutulle kehitykselle.
Tässä kilpailussa jäi jalkoihin myös hyviä vaihtoehtoja: yksi niistä toimi tosiasiallisesti varsin hyödyllisenä kannustimena Ludwig Erhardin aikana syntyneelle sosiaaliselle markkinataloudelle 1950-luvulla. Kaikki näiden 50 vuoden aikana esille kasvaneet talousilmiöt eivät olleet markkinataloutta eikä suurin osa ollut myöskään kovin sosiaalista. Siksi seisomme nyt tien päässä.
Jatkaaksemme eteenpäin tarvitsemme ekologisen ja sosiaalisen markkinatalouden. Se tarkoittaa, että meidän tulee samanaikaisesti luoda mahdollisuuksia pitkäaikaiselle talous- ja yhteiskuntapoliitikalle biologisisesti kestäviä arvoketjuja varten. Tämä pähkinänkuoressa miksi tarvitsemme ilmastolakia.
