Vaikka minut nimettiinkin Euroopan parlamentin delegaatioon Glasgow’n ilmastokokoukseen, tärkein osa siihen liittyvästä työstäni oli jo tehtynä ennen itse kokousta. Olin nimittäin mukana varjoneuvottelijana alustamassa Euroopan parlamentin päätöslauselmaa COP26:sta, jolla tuotiin esille EU:n johtava rooli ilmastotalkoissa odotusarvolla, että EU:n esimerkki kantaisi myös muut suuret taloudet vahvemmin mukaan talkoisiin. Päätöslauselmassa nostettiin esille erityisesti Pariisin sopimuksen tärkeys ja COP26:n roolia tässä sopimuksessa.
Syy tähän on selkeä. Maailmanlaajuisesti ratifioituja sopimuksia ei synny sormia napsauttamalla, joten on ensisijaisen tärkeää, että olemassa olevan sopimuksen vaikuttavuuteen voivat luottaa kaikki maailman osapuolet. Ilman yhteisiä pelisääntöjä on lähes mahdotonta odottaa yhteen puhaltamista tekojenkaan osalta. Tämänkertainen ilmastokokous on siitä erityisen tärkeä, että se on ensimmäinen kokous, jolloin kaikkien maiden on Pariisin sopimuksen mukaan pystyttävä ilmoittamaan korotetuista kansallisista ilmastositoumuksista.
Korotettuja sitoumuksia toden teolla tarvitaankin. YK:n ilmastopaneeli IPCC:n mukaan tämän hetken kansalliset sitoumukset jatkaisivat maailmanlaajuisten päästöjen nousua 16 prosentilla vuodesta 2010 vuoteen 2030 vaikka itse asiassa tarvitsisimme 45 prosentin laskun vuoteen 2030 mennessä, jotta Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoite olisi saavutettavissa.
EU on Green Dealillä ja uusien direktiiviehdotusten kautta pyrkimässä omalta osaltaan tarvittavaan laskuun. Mihinkään tekopyhyyteen ei kuitenkaan ole varaa, vaan parlamentin agendalla tällä hetkellä olevan ns. Fit for 55-paketin on luotava mahdollisimman selkeän kuvan investoijille ja se on saatava maaliin mahdollisimman nopeasti, jotta tavoitteiden saavuttaminen säilyisi realistisena.
Myös energiatarpeiden ja kasvavan sähköistymisen kautta raaka-ainepohjan osalta on pystyttävä realismiin. Esimerkiksi bioenergian roolia ei sovi väheksyä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Osaa komission ehdotuksista lukiessa saa kuitenkin helposti sen käsityksen, että olemme jo keksineet tavat luoda tarvittava määrä energiaa täysin vihrein keinoin ja näin ollen voitaisiin jo unohtaa esimerkiksi metsien talouskäyttö. Uusiutuvan energian direktiivin päivityksessä toimin ympäristövaliokunnan lausunnon pääneuvottelijana ja voin vakuuttaa, että minusta realismin puute lausunnossa ei jää kiinni – tavoitteista tinkimättä tietenkin. Mutta tämä onkin sitten aivan oma aiheensa, josta voin kertoa lisää myöhemmin…
