Elinkeinoelämän keskusliiton pk-johtaja Pentti Mäkinen nostaa 9.4 ilmestyneessä Maaseudun Tulevaisuudessa esiin tärkeän kysymyksen yritysten ja yrittäjyyden merkityksestä EU- politiikassa. Mäkinen esittää huolensa eurovaalikampanjan olematonta yrittäjäymmärrystä tai -suuntautumista kohtaan. Raipat on varmasti ansaittu. Mutta tässä vaiheessa olisi mielestäni ehkä aihetta miettiä vähän tarkemmin missä mennään ja mitä politiikka tekee – jos tekee.
Euroopan parlamentin julkilausumissa löytyy hehtaarikaupalla lupauksia siitä, miten EU kiinnittää erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksiin. Nämä lupaukset istuvat aika huonosti siihen jaarittelevaan puhetapaan joka tällä hetkellä – valitettavasti – on hallitsevana politiikassa. Komissio on omalta osaltaan luvannut vähintään yhtä usein, että valmistellaan uusia esityksiä asian korjaamiseksi. Mikään ei kuitenkaan näytä muuttuvan.
Miksi näin?
a) Suomi on huolestuttavalla tavalla vajoamassa tytäryhtiötalouteen. Tämä on jo pitkään ollut nähtävissä eikä sen esittäminen tässä yhteydessä edusta mitään uutta. Taustalla on kuitenkin ilmiö, joka kasvavassa määrin huolestuttaa ainakin minua: jollain tavalla eurooppalaiset talousrakenteet synnyttävät nyt kasvavalla vauhdilla suuryhtiöitä. ”Economics-of-Scale”, mittasuhdetalous, on niskan päällä ja uhkaa ilmeisesti erityisesti pienen ja vähän syrjäisen maan rakenteita.
b) Samalla kun vanhat rakenteemme hajoavat häipyvät myös ne teollisuusrakenteet, joiden ympärille pienet ja keskisuuret yritykset olisivat voineet kiinnittyä klustereiksi. Olen huomaavinani, että aina vaan useammin pääni läpi kulkee epämiellyttävä ajatus siitä, että EU:n (ja WTO:n) nykyinen tapa toimia sortaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
c) Tapa, jolla kilpailuneutraalisuus ymmärretään ei ihan hyvin sovi maantieteellisesti suurelle pohjoiselle ja harvainasutulle maalle, jossa etäisyys pohjoispäästä eteläpäähän on noin 1300 kilometriä. Sellaista ”suhteellista tyhjyyttä” ei löydy muun Euroopan puitteissa.
Tarkoittaako tämä, ettei meillä tässä kiristyvässä globaalissa kilpailussa ole selviytymiskeinoja, että Runebergiläisessä mielessä on ”maamme köyhä, ja siksi jää”? Ei suinkaan!
Meillä on muutamia sellaisia mielenkiintoisia erikoispiirteitä, joita jalostamalla pärjäämme ”epäoikeudenmukaisista säännöistä huolimatta”.
a) Suomi on hyvän hallinnon maa juuri siinä mielessä, että hallinnon etäisyys kansalaiseen on hyvin pieni. Tämä johtaa mm. siihen, että suomalainen kansalainen luottaa esimerkiksi poliisiinsa aivan toisella tavalla kuin hänen keskieurooppalainen veljensä tai siskona. Ja luottamus on valtava voimavara.
b) Suomalainen yhteiskunta on myös hyvin organisoitu kaikilla tasoilla, mutta hallinnolliset rakenteet ovat siinä edelleen vähän peruspreussilaisia ja raskaita.
c) Olemme kaiken kukkuraksi päättäneet luoda ERVOja terveys- ja sosiaalitointen hallitsemiseksi ja hillitsemiseksi. Teemme kuitenkin vakavan virheen jos me luomme ERVOja vanhojen hierarkkisten rakenteiden mukaan. Nyt pitää samalla uskaltaa luoda aivan uusia rakenteita, jotka ovat palvelu- ja yksilökeskeisiä.
d) Tähän meillä on valtavat mahdollisuudet. Meillä on – yhden esimerkin antaakseni – paljon osaavia ohjelmakoodien vääntäjiä. Me pystymme siis luomaan keinot, joilla kansalaisen tiedot ovat hänen omassa hallinnassaan ja joista hän terveys- ja/tai sosiaalipalveluja tarvittaessaan voi ohjautua siihen toimintaan, jossa hänen tarvitsemansa palvelu sijaitsee.
Kuten Mäkinen toteaa, yrittäjien ja yrittäjyyden pitäisi olla kasvun moottorina
avainroolissa sekä Suomessa että laajemmin Euroopassa. Tähän kuuluu luonnollisesti liiallisen byrokratian ja hallinnollisen taakan vähentäminen sekä tulevaisuuteen katsominen.
Suomi on hallinnon mallimaa ja meidän tulee nyt – kirjaimellisesti – vääntää tästä mallikkuudesta järjestelmiä, joita voidaan maailmanmarkkinoilla myydä. Samalla me helpotamme suuresti kansalaisten elinolosuhteita.
Nils Torvalds
Maaseudun Tulevaisuus 16.4.2014