Tänä vuonna Euroopan parlamentissa tullaan käymään hyvin mielenkiintoista keskustelua haitallisista vieraslajeista. Itse kunkin on syytä pitää kieli keskellä suuta, kun vieraslajit määritellään ja kun ratkotaan kysymystä siitä, kuinka niitä vaihtelevissa olosuhteissa tulisi käsitellä. Tällä kertaa keskustelun kohteena eivät niinkään ole lupiinit tai jättiläispalsami. Suomessa keskustelun keskiössä ovat minkit ja merimetsot.
Mutta ottakaamme ensin askel taaksepäin. Euroopan parlamentissa on meneillään tämän toimikauden viimeinen vuosipuolikas. Nyt esiintyy vahvaa tahtoa viedä päätökseen meneillään olevat poliittiset pyrkimykset ennen kuin uusi parlamentti aloittaa toimikautensa.
Oman parlamenttikauteni aikana merimetsot ovat olleet huomion keskipisteenä, ja nyt tarkoitan nimenomaan vierasperäisiä merimetsoja. Tarkan määritelmän mukaan aasialaista merimetsoa, latinalaiselta nimeltään Phalacrocorax carbo sinensis (eli musta kiinalainen merimetso), väitetään esiintyneen meillä jo ammoisista ajoista alkaen.
Tuo on hieman tulkinnanvarainen totuus. ”Meillä” tarkoittaa tässä yhteydessä nimittäin Bulgariaa, josta on löytynyt merimetson luuranko. Luista ei tietääkseni ole tehty DNA-tutkimusta, mutta silti oletetaan, että kyseessä olisi äsken mainittu aasialainen alalaji, eli sinensis. Olettamuksen perusteella merimetso ei siis näillä perukoilla olisikaan haitallinen vieras laji.
Itämerellä elänyt alkuperäinen eurooppalainen merimetsokanta kuoli sukupuuttoon aikaisintaan vuoden 1500 paikkeilla. Sen jälkeen aasialainen alalaji tuli vähitellen vallitsevaksi. EU:n oman tutkimuksen mukaan lajin yleistyminen Suomessa tapahtui varsin myöhään, minkä kaikki viimeisen 50 vuoden aikana saaristossamme eläneet tai siellä liikkuneet ihmiset ovat huomanneet. Nyt kuitenkin eräät tahot haluavat hintaan mihin hyvänsä – ja 3000 vuotta vanhaan bulgarialaiseen merimetsoon tukeutuen – käytännössä rauhoittaa aasialaisen merimetson myös Suomessa, koska eivät halua myöntää sen olevan vieraslaji.
Haitallisista vieraslajeista käytävä keskustelu liittyy myös toiseen vanhaan tuttavaamme, eli amerikkalaiseen minkkiin, Neovison vison. Minkistä käytävän keskustelun lähestymiskulma on kuitenkin aivan toisenlainen.
On näet poliitikkoja, jotka vaivihkaa pyrkivät hankaloittamaan turkiselinkeinoa väittäen, ettei minkillä ole mitään sijaa maassamme. Paradoksaalista kyllä, samat poliitikot, jotka haluavat rauhoittaa merimetson, ovat siis sitä mieltä, että amerikkalaisen minkin kasvattaminen on kiellettävä. Heidän mielestään minkki on ”haitallinen vieraslaji”.
Minkit, jotka syystä tai toisesta pääsevät liikkumaan vapaasti luonnossa, ovat toki vaarallisia ja haitallisia – sitä ei käy kieltäminen. Juuri siksi rangaistavaa pitäisi olla minkkien tarkoituksellinen vapaaksi päästäminen, ei niiden kasvattaminen. Kyseessä olevaan lakiehdotukseen tekemässäni muutosehdotuksessa olen kiinnittänyt huomiota juuri tähän seikkaan.
Turkiselinkeinolla on tärkeä asema. Viime vuosina kovia kokeneessa suomalaisessa ja eurooppalaisessa taloudessa se on harvoja valopilkkuja. Elinkeinolla on myös huomattava merkitys useiden alueiden työllisyyden kannalta. Suomella on lisäksi pitkät perinteet mitä hyvään eläinsuojeluun ja korkeatasoiseen, dokumentoituun eläintenpitoon tulee.
Olen siis valmis käymään keskusteluja ja optimistinen lopputuloksen osalta. Niin on kuitenkin myös Suomessa vaikuttavien poliitikkojen oltava. Ympäristöministeriössä on osattava pitää minkit ja merimetsot erillään!
Nils Torvalds
Kolumni julkaistu Turkistalous-lehdessä 1/2014