Olen jo jonkin aikaa yrittänyt opettaa keskieurooppalaisia virkaveljiä ja – sisariani maanosamme etäisyyksistä. Ihan helppoa se ei ole. Etäisyyksillä on kuitenkin hyvin käytännöllinen merkitys kun pohtii, miten ihmiset ja tavarat liikkuvat. Ja asioiden pohdinnassa mielikuvilla on valtava merkitys.
Lapissa asuvalle 60 tai 100 kilometriä ei ole juuri mikään matka. Epäilen, että saksalainen, hollantilainen tai pohjoisitalialainen ajaisi 60 km naapuria tapaamaan. Jo helsinkiläiselle tällaisella matkalla on ihan toinen merkitys. 60 km merkitsee jo jotain Porvoon toisella puolella, melkein jo Loviisaa.
Euroopan parlamentissa törmäsin ensimmäistä kertaa tähän välimatkojen ymmärtämättömyyteen jo vuosia sitten. Silloin käsiteltiin teuraskarjan kuljetuksia. Yritimme silloin osoittaa, että matkalla, joka vastaa ajomatkaa Utsjoelta Helsinkiin, päästään Keski-Euroopassa melkein minne tahansa. Esimerkiksi Frankfurtista Roomaan tai Bratislavasta Pariisiin.
Viimeisen 20 vuoden aikana liikkuminen on kasvanut valtavasti. Seuraukset voivat olla huonoja jos kehitys johtaa palvelujen keskittymiseen ja paikallisten toimijoiden syrjäyttämiseen.
Tällä asialla on myös Paliskuntain yhdistys, joka on liikkeellä poronlihan suoramyynnin suhteen.
Yhdistys lähetti minulle kirjeen, jossa se ilmaisee huolensa siitä, että tällä hetkellä valmisteilla oleva valvonta-asetuksen uudistaminen kumoaisi Suomen jo aiemmin saaman poikkeuksen poronlihan suoramyynnille.
Lyhyesti näin: Suomella on kansallinen poikkeus EU-lainsäädännöstä. Poikkeuksen mukaan poronomistaja saa myydä poronlihaa ja poron kuivalihaa suoraan kuluttajalle ilman lihantarkastusta poronhoitoalueella.
Poikkeus on annettu niin kutsutun eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen nojalla. Tässä ja monissa tähän aiheeseen liittyvissä säädöksissä säädetään vaatimuksia lihantarkastuksen suorittamisesta, lihan laadun määrittelemisestä, merkinnöistä, tarkastushenkilökunnan pätevyydestä ja läsnäolosta teurastamolla.
Nyt pelkona kuitenkin on, että valmisteilla oleva uusi valvonta-asetus kumoaisi Suomen poro-poikkeuksen.
Asetus on ollut työn alla jo pitkään ja uskon, että suomalaiset ovat neuvostossa tehneet hyvää työtä poikkeuksen säilyttämiseksi. Asia voi kuitenkin aina muuttua, viimeistään parlamentin käsittelyssä.
Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että perinteisen poronlihan suoramyynnin on voitava jatkua. Poronliha on lähiruokaa parhaimmillaan ja lihan suoramyynnillä on sekä taloudellinen että symbolinen merkitys. Vuosisatoja vanha perinne tukee poronhoitokulttuuria ja poronhoitoa elinkeinona. Ja pitää alueen pystyssä keskityksen voimia vastaan.
Nils Torvalds
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (RKP)