– Kiina osallistuu neuvotteluihin niin sanotun G77 + Kiina -ryhmän kautta. G77 oli alun perin tärkeä järjestö kehitysmaiden kauppaneuvotteluissa. Yhteistyössä Kiinan ja Persianlahden öljyä tuottavien valtioiden kanssa tästä ryhmittymästä on tullut merkittävä kansainvälinen toimija. Ryhmän sisäinen yhteistyö perustuu siihen, että vältetään kaikissa tilanteissa ryhmän jäsenille kiusallisia tilanteita. Tämä on johtanut siihen, että kaikki demokraattisia pelisääntöjä ja ihmisoikeuksia koskevat kysymykset ovat jääneet pois esityslistalta. Tämä hyödyttää vain Kiinaa ja samalla estää demokraattisen kehityksen G77:ssä, Torvalds korostaa.
Maailman suurinta taloutta pidetään edelleen kehitysmaana ja näin vältetään ilmastositoumukset ja taloudellinen yhteisvastuu. Samalla se estää toimivan tasapainon ilmastonmuutosta lieventävien toimenpiteiden ja ennaltaehkäisevän sopeutumisen välillä. Tämä on järjetön logiikka, joka pitkällä aikavälillä heikentää mahdollisuuksia toimivaan ilmastopolitiikkaan, Torvalds toteaa.
Ilmastokokouksessa EU esitti ehdotuksen rahastosta, jonka kautta heikoimmassa asemassa olevat maat saisivat apua menetyksiin ja vahinkoihin. Ehdotuksen tarkoituksena oli saada Kiina ja öljyntuottajamaat osallistumaan rahastoon. Kiina + G77 -ryhmän yksimielisen päätöksen seurauksena ehdotusta ei hyväksytty, mutta lopputulos oli, että teollisuusmaat ovat edelleen yksin vastuussa rahastosta, kun taas Kiina ja öljydiktatuurit voivat halutessaan avustaa vapaaehtoisesti.
– EU:n lähtökohtana oli, että kehittyneiden maiden lisäksi rahastoon osallistuisivat myös pitkälle kehittyneet maat, kuten Kiina. Sen sijaan EU kuvattiin edistyksen estäjänä samalla kun Kiina piiloutui kehitysmaiden eturintaman taakse ilman, että sen tarvitsi ottaa vastuuta kasvavista päästöistään, Torvalds huomauttaa.
– Jopa kansalaisjärjestöt – monet heistä ilmasto- ja ympäristöjärjestöt – syyttivät ilmastokokouksessa EU:ta jarruttajana toimimisesta, mutta käytännössä jatkavat Kiinan ja G77-ryhmän linjan tukemista. Ne eivät vain auta Kiinaa pakenemaan ilmastotoimia. Ne myös estävät ihmisoikeuksien hyödyntämistä tehokkaana välineenä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, Torvalds korostaa.
– Kiina pelaa kaksinaamaista peliä. Samaan aikaan EU:n on kestettävä kritiikkiä siitä, ettei se ole tarpeeksi hyväntahtoinen. Emme voi puuttua ilmastokriisiin sulkemalla silmät ihmisoikeusloukkauksilta. Demokratiaa ja avoimuutta tarvitaan, jotta ihmiset voivat puolustaa etujaan, Torvalds päättää.
