Nils Torvalds, joka keskiviikkona keskustelee pohjoismaisessa verkkoseminaarissa maatalouden ja metsätalouden roolista tulevassa ilmastolaissa, kertoo, että läheisyysperiaate on nyt tärkeämpi kuin koskaan ennen.
– Kunnianhimoiset toimenpiteet talouden elpymiseksi covid19-kriisissä sekä vihreän kehityksen ohjelman ilmastotoimet antavat EU:lle enemmän valtaa. Tämän vuoksi on entistä tärkeämpää, että turvaamme jäsenvaltioiden oikeuden saavuttaa yhteiset tavoitteet, paikalliset olosuhteet huomioiden.
Hän nostaa esille käynnissä olevan työn EU: n uuden luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian ja yhteisen maatalouspolitiikan suhteen, missä läheisyysperiaate on vaarassa.
– Läheisyysperiaatteella on ollut tärkeä rooli Suomen tavoitellessa asemaa metsätalouden edelläkävijänä. Valitettavasti näen nyt riskin, että uudet luonnon monimuotoisuutta koskevat säännöt, jotka kuuluvat EU:n yksinomaiseen päätöksentekovaltaan, rikkovat yhä enemmän päätöksiä, jotka koskevat meidän metsätalouttamme.
Näkemys läheisyysperiaatteesta on vaihdellut EU:ssa vuosien varrella.
– Useat uusimmista jäsenmaista, joilta puuttuu Suomen pitkät demokratian perinteet ja yksityisen omistuksen vahva suoja, haluavat ajoittain antaa EU:lle enemmän valtaa ratkaista tilanteita, joista maiden kansalliset parlamentit eivät suoriudu. Tällaisissa tilanteissa meidän on korostettava läheisyysperiaatteen monia etuja, Nils Torvalds sanoo.
Läheisyysperiaatteella, jonka mukaan päätökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia, on ollut keskeinen osa EU:n lainsäädäntöä vuodesta 1992 ja Maastrichtin sopimuksesta lähtien. Periaatetta käytetään muun muassa sen määrittämiseen, päättävätkö EU vai yksittäiset jäsenvaltiot siitä, miten tietyt toimenpiteet pannaan täytäntöön. Läheisyysperiaatteen mukaan kansalliset parlamentit ovat oikea päätöksentekotaso, silloin kun EU:lla ei ole yksinomaista päätöksentekovaltaa, ja jäsenvaltiot voivat saavuttaa suunnitellut tulokset yhtä tehokkaasti.
