Tietosuojaa koskeva EU-lainsäädäntö voi palvella sekä kansalaisten oikeuksia että yritysten intressejä.

Kansalaisvapauksia käsittelevä Euroopan parlamentin Libe-valiokunta hyväksyi muutama viikko sitten mietinnön Euroopan unionin tietosuojalainsäädännön uudistamisesta.

Euroopan unionin jäsenmaiden oikeusministerit ovat keskustelleet uudistuksesta viime aikoina jokaisessa kokouksessaan. Myös Suomen hallituksessa asia on ollut useasti esillä EU-ministerivaliokunnan kokouksissa.

Uudistus on tuiki tarpeellinen. Nykyinen lainsäädäntö on vuodelta 1995, jolloin maailma näytti vielä aivan toisenlaiselta kuin nykyisin. Lainsäädäntö, jonka valmistelun aikana internetin käyttöä vasta aloiteltiin, ei pysty vastaamaan nykyajan haasteisiin ja tapoihin käsitellä tietoja.

Tavoitteena on modernisoida lainsäädäntö ja parantaa ihmisten yksityisyyden suojaa siten, että sääntely sopii nykyiseen toimintaympäristöön. Samalla yritysten ja jäsenvaltioiden toimintaa halutaan helpottaa yhdenmukaistamalla Euroopan unionin 28 jäsenvaltion lainsäädäntöjä ja lisäämällä jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaisten yhteistyötä.

Edward Snowdenin paljastukset Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisen NSA:n vakoilusta lisäsivät tietenkin kansalaisten huolta yksityisyydestä. Vaikka henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn uudistus ei yksin voi poistaa huolta, viimeaikaiset järkyttävät uutiset urkinnan ja vakoilun laajuudesta ovat vaikuttaneet uudistuksen valmisteluun – ja ehkä myös vaikeuttaneet sen valmistelua – varsinkin Euroopan parlamentissa.

Snowdenin paljastukset vaikuttivat varmasti myös siihen, että huomattava enemmistö Libe-valiokunnan jäsenistä äänesti vahvan tietosuojan puolesta.

Tietosuoja-asetus on Euroopan parlamentissa yksi kuluneen vuoden kiistellyimmistä ja lobatuimmista asioista. Sekä parlamentissa että parlamentin ulkopuolella keskustelu on kuitenkin usein jämähtänyt kansalaisten yksityisyyden ja tietosuojan sekä yritysten intressien vastakkainasetteluun.

Tietosuojaa ei kuitenkaan tarvitse tai edes kannata ajatella pelkkänä kansalaisten ja yritysten välisenä nollasummapelinä. Tietosuojalainsäädännön uudistaminen on päinvastoin mahdollisuus ja oikeastaan myös velvollisuus punnita eri intressejä ja löytää jonkinlainen kultainen keskitie.

EU:lla on velvollisuus suojella kansalaistensa oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan. Velvoite on kirjattu EU:n perussopimuksiin ja sitä on painotettu myös Libe-valiokunnan mietinnössä.

Samanaikaisesti yritykset ja palveluntarjoajat tarvitsevat tukea sekä selkeitä ja käytännöllisiä linjauksia, jotta ne pystyvät jatkamaan ja kehittämään toimintojaan ja palvelujaan ilman ylisääntelyä ja turhia raportointivelvoitteita. Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen ja digitaalisten sisämarkkinoiden edistäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita.

Meille pohjoismaalaisille on tärkeää, ettei henkilötietojen suojaaminen tarkoittaisi asiakirjojen julkisuuden kaventamista. Myös tässä asiassa on saavutettava tasapaino. Tietosuoja ei siis missään nimessä tarkoita henkilötietojen käsittelyn kieltämistä.

Tavoitteemme on saada aikaan yhtenäinen ja selkeä lainsäädäntöpaketti. Sen on luotava eri toimijoille reilut pelisäännöt ja rajat, jotka jättävät tilaa innovaatioille, digimaailman muutoksille ja ihmisten arjelle internetissä.

Jos tavoitteemme toteutuu, luomme eurooppalaista lainsäädäntöä, joka kunnioittaa kansalaisten henkilötietojen suojaa mutta edistää tietojenkäsittelyn avoimuutta ja selkeyttää henkilötietojen käsittelyä. Eurooppalaisista yrityksistä voi samalla kehittyä sekä alansa johtavia että maailman rehdeimpiä.

Juuri tässä mielessä tietosuoja on mahdollisuus eikä uhka. Myös yrityksillä on vastuu avoimesta, eteenpäin katsovasta ja innovatiivisesta suhtautumisesta lainsäädännön uudistamiseen. Kenellekään ei tee hyvää jumiutua vanhaan sääntelyyn, joka ei vastaa nykyisiä olosuhteita. Yhteistyö on kaikkien etu.

Nils Torvalds ja Anna-Maja Henriksson 

 

Teksti julkaistiin Helsingin Sanomien Vieraskynäpalstassa 11.11.2013. Teksti on myös luettavissa HS:n internetsivuilla.